Jutustelua

Suomen ja Viron erilainen historia

 

1200-luvun alussa saksalaiset miekkalähetystöt saapuivat Viroon toisessa kädessä miekka, toisessa raamattu. Saksalaisuus alisti virolaisuuden. Samalla Viroon tuli

seppo-z
Kiinnostunutta kuulijakuntaa seuraamassa emeritusprofessori Seppo Zetterbergin esitystä Viro-Suomi instituutissa syyskuussa. Vasemmalta Kaisu Kerttunen, Riitta Jalkanen, Helena Kuivila, Reeta Salmi ja Sirkku Kuusava

keskieurooppalaisuus. Suomeen saksalaisuus ei tullut, meille tuli ruotsalaisuus. Keskieurooppalaisuus tuli Suomeen Ruotsin kautta väljähtäneenä.

Maaorjuus on Viron ja Suomen historiassa suuri eroavaisuus. Suomalainen talonpoika säilyi itsenäisenä. Maaorjuus Virossa päättyi 1800-luvun alussa, lähes 50 vuotta aikaisemmin kuin Venäjällä. Porvaristo ja papisto olivat saksalaisia. Suomessa sivistyskieli oli ruotsi, Virossa 1900 luvun alkuun asti saksa. Uskonpuhdistus heikensi saksalaisen ritarikunnan asemaa.

Virolaiset ovat luterilaisia, mutta kirkko on heikko. Viro ja Suomi ovat kuitenkin hengeltään luterilaisia. Suhtautuminen työntekoon, tasavertaisuus, raamatun oppien mukaan eläminen jne. Luterilaisuus on selkeästi kansojamme yhdistävä tekijä. Viron kaupungeissa käynnistyneen uskonpuhdistuksen tuloksena maapäivillä 1554 julistettiin luterilainen usko viralliseksi uskonnoksi katolilaisuuden rinnalle. Jumalanpalveluksissa saarnan merkitys korostui ja mukaan otettiin koko seurakunnan yhteinen virrenlaulanta ja virsiä käännettiin. Uskonpuhdistuksen kantavana ajatuksena oli raamattu ylimpänä opinkappaleena. Raamatun käännösten merkitys kansankielelle oli suuri.

Kansallinen herääminen 1850-luvulla johti Suomen ja Viron heimokansojen kiinnostuksen piiriin. Viron ensimmäisille laulujuhlille Tartossa vuonna 1869  osallistui kaksi suomalaista. Tiedotusvälineissä alkoi ensimmäinen Viro-buumi. Laulujuhlilla kaikki kuorot harjoittelivat yhdessä. Viroksi käännetty Paciuksen Vårt land esitettiin siitä lähtien kaikilla laulujuhlilla ja se vakiinnutti paikkansa Viron kansallislauluna maan itsenäistyessä 1918.

Lokakuun vallankumous sai suomalaiset irtaantumaan Venäjästä. Suomessa itsenäistymistä seurasi sisällissota, jonka kukistamiseksi Suomi pyysi Saksalta apua. Saksa tuli apuun kutsuttuna.
Bolsheviki-vallakumous sai myös Viron julistautumaan itsenäiseksi 24.2.1918. Seuraavana päivänä Saksa tuli Viroon miehittäjänä. Vasta kun keisari-Saksa romahtaa marraskuussa 1918 saksalaisten ote kirpoaa. Samaan aikaan neuvosto-Venäjä valloitti Viroa, alkoi Viron vapautussota puna-armeijaa vastaan. Sota ei jakanut kansakuntaa kahtia, kuten Suomessa, vaan yhdisti Viron kansan. Itsenäisen Viron taival katkesi 1940-1991 väliseksi ajaksi, jolloin Viro oli ”liitettynä” osaksi Neuvostoliittoa. Nyt on menossa uudelleen itsenäistymisen aika.

Teksti; Helena Kuivila

seppo zetterberg viron historia

Löytyykö hyvä elämä pohtimalla

Lisääkö rikkaus onnellisuutta? Miten erottaa hyvä ja paha ilman uskontoa? Miksi kuolemaa ei tarvitse pelätä? 

Professori Ilkka Niiniluoto on kirjoittanut kirjan Hyvän elämän filosofia.

Kyseessä ei voi olla turha teos, uskallan väittää, vaikken olekaan kirjaa lukenut. Ilkka Niiniluoto on professori, filosofi ja kiinnostava keskustelija.

Kirjaesittelyn mukaan Niiniluoto pohtii perusasioita, joita kukaan ajatteleva ihminen ei voi sivuuttaa: – tahdon vapautta, viisauden olemusta ja oppimisen iloa.

Niiniluodon mukaan ihmisenä olemisen ytimenä on tiedostaa itsensä ainutkertaisena olentona, jolla on mahdollisuus toteuttaa omia kykyjään ja pitää huolta toisista oikeudenmukaisella tavalla.

Kirj.Sirkku

Poimi päivä

Antti Eskola, Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori on kirjoittanut kirjan Vanhuus, helpottava, huolestuttava, kiinnostava.

Kirja haastatteluineen esiteltiin äskettäin YLE Ykkösessä.

Antti Eskola on aina ollut innostunut ja ilkikurinen. Julkisena keskustelijana hän on ärsyttänyt monia.

Uusimmassa kirjassaan Eskola (1934) kertoo vanhuudesta omakohtaisesti ja tutkijan silmin. Hän kehottaa muun muassa tarttumaan päivään. Hänen mielestään vanhakin ihminen löytää elämästään ja ympäristöstään kiinnostuksen kohteita, kun ryhtyy etsimään.

Carp diem on latinaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti poimi päivä. Yleensä se käännetään tartu hetkeen.

Uusi päivä kannattaa elää ihmetellen, pysähtyen ja innostuen.

Antti Eskolan mielestä meidän ei pidä yrittää tehdä itsestämme onnellisia. Hänen mielestään on tärkeämpää vähentää kärsimystä.

Kirja on suora ja positiivinen puheenvuoro vanhuuden merkityksellisyydestä. Antti Eskola sanoo elävänsä ennenkokematonta aikaa. Aikaisemmat elämänvaiheensa hän on jo käynyt läpi. Tämä aika on uusi.

Eläkkeelle jäätyään hän on julkaissut uskonnollista uskoa koskevia pohdintoja.

Vanhuus -kirjassaan Eskola kehottaa vanhoja ihmisiä puhumaan kuolemasta. Hän itse on jo suunnitellut omat hautajaisensa ja kehottaa muita tekemään samoin.

Haastattelun oli tehnyt Yleisradion toimittaja Reija Grönroos.

Kirjoittaja Sirkku Kuusava

 

Miina Sillanpään syntymästä 150 vuotta

Kesäkuun neljäntenä päivän tuli kuluneeksi 150 vuotta Miina Sillanpään syntymästä. Hän oli ensimmäinen suomalainen naisministeri. Hän oli myös yksi ensimmäisistä suomalaisista naiskansanedustajista, jotka valittiin eduskuntaan vuonna 1907.

Miina Sillanpää, jykevä nainen. Kuva: Wikipedia
Miina Sillanpää, jykevä nainen. Kuva: Wikipedia

Miina syntyi nälkävuosina yhdeksänlapsiseen perheeseen. Kouluja hän ei juuri käynyt. Kansanedustaja- ja ministerityönsä ohessa hän työskenteli toimittajana ja kirjoitti sosiaalidemokraattiseen naistenlehteen.

Hänen kansanedustajauransa kesti 35 vuotta.

Siinä vasta nainen! Hän kuuluu ns. Ensimmäisiin!

Seppo Fränti esitteli kokoelmaansa ja ystäviään

Yhdistys vieraili Lapinlahden Lähteellä Seppo Fräntin näyttelyssä 25.5.-16

Taiteilija ja taiteenkerääjä Seppo Fränti on hip ja cool, niin kuin hänen näyttelynsä Lapinlahden Lähteellä.
Koko tapaaminen oli mennä sivu suun, kun järjestäjät olivat yllättäen päättäneet siirtää opastetun näyttelykierroksen alkavaksi klo 13:ksi klo 15:sta sijaan.
Ystävällisesti Fränti kuitenkin suostui esittelemään kokoelmansa meille.
Kun nousimme näyttelykerrokseen, Fräntin silmät laajenivat. ”Ai teitä onkin näin paljon”!

Jatka lukemista ”Seppo Fränti esitteli kokoelmaansa ja ystäviään”

Kesäkirjojen maailmassa: Tapasimme kirjailija Pauliina Suden

Kirjailija Pauliina Susi oli Happy Years 64 –yhdistyksen vieraana Rikhardinkadun kirjaston viihtyisässä lukusalissa. Paikalla toukokuun aurinkoisena mutta vilpakkana iltana oli viitisentoista jäsentä.
Takaikkuna on 500- sivuinen opus. Se valottaa pistämättömästi, miten haavoittuva maailma on. Nörtit voivat halutessaan sotkea elämämme. Pankkitiliemme näpelöinti ei ole vaikea homma!

Jatka lukemista ”Kesäkirjojen maailmassa: Tapasimme kirjailija Pauliina Suden”

Ikääntyneiden asumisesta

Kirjoittanut Riitta Jalkanen

Pitkään kotona asuminen on monen ikääntyvän toive. Koti on täynnä muistoja, kotiin liittyy oma elämänhistoria. Tutussa ympäristössä sujuvat arkipäivän rutiinit, tavarat löytyvät helposti entisiltä paikoiltaan, suunnistautuminen käy vaikka silmät kiinni. Ikääntyneiden kotona asuminen on myös yhteiskunnan tavoite, vähintään 90 % 75 vuotta täyttäneistä asukkaista tulisi asua kotona. Linjauksessa on taustalla ikääntyneiden toiveet, mutta myös yhteiskunnan kustannussäästöt suurten ikäluokkien tullessa seniori-ikään.

Jatka lukemista ”Ikääntyneiden asumisesta”

Asumisen muutostrendejä

Riitta Jalkanen

Nostokurjet täplittävät kaupunkimaisemaa, rakennustyömaita perustetaan keskustoihin ja esikaupunkeihin kaikkialla pääkaupunkiseudulla. Asuntoja valmistuu enemmän kuin vuosikymmeniin, yli 10 000 uuden asunnon rakentaminen alkaa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla tänä vuonna. Pääkaupunkiseutu tarjoaa työtä, työtekijät tarvitsevat kohtuuhintaisia asuntoja.

Jatka lukemista ”Asumisen muutostrendejä”