Pienryhmät

Tule mukaan pienryhmiin!
Happy Years 64 -yhdistyksessä toimii 8 kerhoa tai piiriä. Piireissä ihmiset tutustuvat toisiinsa ja verkostoituvat. Toiminnassa on uusi elokuvakerho, käsityöpiiri, kirjallisuuspiiri, dekkaripiiri, kuntopiiri, hyvän mielen ryhmä sekä opintopiiri. Alla tarkempaa tietoa toiminnasta ja kokoontumisista.

Dekkaripiiri

Dekkaripiiri kokoontuu noin kerran kuukaudessa. Edellisessä kokouksessa päätetään seuraavan tapaamisen ajankohta. Kokoontumispaikkana on ollut Stockmannin tavaratalon 8.n kerroksen kahvila. Heidi Pyy on hoitanut puheenjohtajan tehtävää.

Yhteyshenkilö: heidipyy43@gmail.com

  • Lista luetuista kirjoista ja kirjailijoista:
    Liane Moriary: Hyvä aviomies
    Markus Ahonen: Meduusa
    Peter May: Poikkeuksellisia ihmisiä
    Robert Galbraith: Käen kutsu
    Kati Hiekkapelto
    Fred Vargas
    Åsa Larsson
    Peter Robinson
    Saara Kesävuori
    Marco Malvaldi
    Katarina Wennstam

Elokuvakerho

 Kirjoittakaa ja kertokaa elokuvista, joista olette pitänyt ja miksi.

Isäni Toni Erdman

Isä ja tytär, niin erilaisia mutta ehkä niin samanlaisiaSiinäpä elokuva, jonka kanssa olin ihmeissäni. Ohjaaja Maren Aadon samoin kuin pääosanesittäjät ovat voittaneet arvostettuja elokuvapalkintoja. Minun silmissäni filmi näytti yltiöpitkältä käsittämättömältä kohellukselta. Isä rakasti irtohampaita ja tekotukkaa. Tytär oli uraohjuksena Romaniassa. Isä päätti yllättää tyttärensä matkustamalla tämän luokse. Eikä vain hänen luokseen, vaan valepuvussa hän osallistui tyttären työtilaisuuksiin ja synttäreihin.

Pakko oli etsiä jotain syvällistä, jotain Freudia, jotain huomiontavoittelua. Pelkkä kohellus ei voi riittää ansioiksi palkinnoille. Ohessa osa Aamulehden arviota:

”Komediaksi elokuva on erinomaisen herkkävaistoinen. Tyttären suhteessa isäänsä on sellaista pelonsekaista kaunaa ja myös visusti salattua kaipuuta, jonka esiin saaminen vaatii rajua omien henkisten muurien purkamista.

Simonischek näyttelee täydellisen pidättelemättömästi sekä isää että tämän sivupersoonaa. Isää ja tytärtä yhdistää tietty alttius apeuteen. Mutta heillä on myös muuta yhteistä ja sen löytäminen vasta onkin hauskaa.”(SK)

jackie_juliste-300x429

Jackie

Jackie on omaelämänkerrallinen elokuva. John F. Kennedy murhattiin 29.marraskuuta vuonna 1963 Dallasissa. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat sitä seuraavaan viikkoon, jolloin uusi presidentti on vannonut virkavalansa ja hautajaisia suunnitellaan, ja Jackie yrittää saada miehelleen presidentillisen muistojuhlan. Hän antaa Life-lehdelle haastattelun, jossa hän yrittää saada omat ajatuksensa lehteen ilman, että niitä editoidaan tai muutetaan. Elokuvassa on kolme tasoa. Leffa nostatti mieleen omia muistoja tuolta ajalta. Jackie oli uskomaton muoti-ikoni, jota seurattiin kuin Dianaa myöhemmin. Olin elokuvissa 16-vuotiaan kaverini kanssa. Hänestä elokuva oli paikoin nukuttava niin kuin tuntui olevan joistakin muistakin lähellä olleista katsojista.(SK)

Helena Kuivilan suosittelema elokuva on latvialainen Melanien kronikat

-Lukekaa artikkeli latvialaisesta filmistä 23.11. Hesarista sivulta B3. Melanien kronikat oli yksi Tallinnan Pimeiden öiden festivaalielokuvista, josta juuri palasin. Elokuva on tulossa Suomessa ohjelmistoon joulukuussa. Elokuva on filmattu Kolin maisemissa. Karu kuvaus Latviasta Siperiaan kyyditetyistä. Järisyttävän realistinen mustavalkoinen elokuva. Ohjaaja oli Tallinnassa paikalla ja hän kertoi festivaaliyleisölle yhtenä pontimena filmintekoon olleen nykyisen poliittisen ilmapiirin, Venäjällä päätään nostava stalinistinen kehitys ja trumpistien vaalivoitto. Latvian älymystöstä puolet kyyditettiin karjavaunuissa Siperiaan ja puolet pakeni ulkomaille. Ohjaajan mukaan Amerikan latvialaiset olivat äänestäneet Trumpia, joka oli äärimmäisen pakolaisvastainen.  Sitä hän piti käsittämättömänä ottaen huomioon, että olivat itse saaneet turvapaikan USAsta.

-Latviassa kyydityksistä ei hänen mukaansa ole kunnolla ja avoimesti  puhuttu. Stalinistinen sorto on lakaistu maton alle vaikka keskuudessamme on ihmisiä, jotka ovat,  tai heidän perheensä ovat, nämä kauheudet kokeneet. Nyt kun äärioikeistolaiset voimat saavat jalansijaa ympäri Eurooppaa ja Venäjän häikäilemättömyys on totista totta on tärkeä muistuttaa sortokoneiston voimasta. Ohjaaja aikoo tehdä elokuvalle jatkoa siitä, miten Melanieta kohdeltiin latvialaisessa yhteiskunnassa kun hän vapautui työleiriltä Siperiasta vuonna 1957 Stalinin kuoleman jälkeen. Nykyihmisiä tulee muistuttaa historiasta, joka ei ole edes kovin kaukaista.(HK)

Paras ystäväni Truman

fullsizerender
Elokuva sopii sekä koiranystäville että -vihaajille

Espanjalainen elokuva Paras ystäväni Truman on kaikkea mitä hyvältä leffalta voi toivoa: koskettava, hauska, vakava, itkettävä, tärkeä.  Se kertoo kahdesta ystävyksestä, jotka tapaavat vuosien jälkeen Madridissa.  Toisella heistä on pitkälle edennyt syöpä ja hän on päättänyt, ettei enää jatka hoitoja.  Vaikeasta aiheesta huolimatta elokuva ei ole raskas vaan päinvastoin antaa toivoa, mietityttää  pitkään.  Pääosissa kaksi todella charmikasta miestä (Ricardo Darin ja Javier Camara) sekä vieläkin hurmaavampi koira Truman.  Kannattaa katsoa, hyvä lisä eutanasiakeskusteluunkin.  (LMP)

I, Daniel Blake

Olin katsomassa elokuvan I, Daniel Blake. Sen on ohjannut 80-vuotias britti Klen Loach, joka on tunnettu humaanista otteestaan. Elokuva on kuin dokumentti, joka paljastaa, ettei yhteiskunnan turvaverkko kannattelekaan kaikkia. Puuseppänä rakennuksilla työskennellyt Blake sairastuu ja joutuu jättämään hommansa. Hänen pitää kuitenkin etsiä jatkuvasti uutta työtä, harjoitella kirjoittamaan tietokoneella hakemuksia ja jättää CV:eitä  mahdollisille uusille työnantajille, koska lääkärit eivät olleet vielä päättäneet hänen työkyvyttömyydestään. Byrokratiaviidakossa hän tutustuu samassa tilanteessa olevaan yksinhuoltajaäitiin, joka sinnittelee omien ongelmiensa kanssa. Virkailijat joutuvat seuraamaan säädöksiä pilkun tarkasti ja asiakkaat yrittävät pysyä hengissä.  Jos eduskunnan puhemies Maria Lonka miettii viedäkö parlamentaarikot oopperaan, teatteriin vai elokuviin, kannatan elokuva-vaihtoehtoa. I, Daniel Blake. Se auttaa ymmärtämään mustan huumorin avulla, miksi Donal Trumpista tulee Yhdysvaltojen seuraava presidentti! Elokuva on voittanut Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.(SK)

Kuntopiiri

Kuntopiiri kokoontuu tiistaisin ja perjantaisin noin klo 13 Töölön kisahallissa. Itsetoimisesti tutustutaan laitteisiin. Kokeneemmat neuvovat mielellään. Salilla ollaan noin tunnin verran.
Yhteyshenkilö: Eeva Ekola, eevaeko@gmail.com

Hyvän mielen ryhmä

Hyvän mielen ryhmä on ollut koossa kohta pari vuotta. Ryhmään kuuluu neljä jäsentä. Keskustelu on vapaamuotoista ja luottamuksellista. Kokouspaikkana on ollut Stockmannin kahvila. Seuraavasta tapaamisesta sovitaan edellisellä kerralla.
Yhteyshenkilö: Ulla Sääski, ulla.saaski@gmail.com

Käsityöpiiri

Käsityöpiiri kokoontui kevätkaudella viimeisen kerran 4.5. Kirjasto10:n ryhmätyötilassa.
Kesällä pidetään taukoa.
Syksyn kokoontumisaikoja ei ole vielä päätetty.
Kässäpiiri pyritään pitämään keskiviikkoisin iltapäivällä, riippuen ryhmätyötilan varaustilanteesta. Varauksia ei ole mahdollista tehdä koko kaudeksi etukäteen ja seuraavan kokoontumisen ajankohta päätetään edellisessä kokoontumisessa.
Yhteyshenkilö: Sinikka Rasinperä, sinikka.rpl@gmail.com

Musiikkitalotapaamiset lauantaisin

Musiikkitalon kahvilassa keskustellaan noin kerran kuukaudessa aiheesta, joka meitä kaikkia innostaa. Emäntänä toimii jäsenemme Anneli Larmo, joka on psykiatri.
Tämän vuoden viimeistä edellisessä Musiikkitalotapaamisesta 19.11. keskusteltiin turvallisuudesta.

Anneli kertoi ystävättärestään, jonka turvallisuuden tunne oli järkkynyt puolison jouduttua sairaalaan.  Osaavan ja toimeliaan naisen mielialat vaihtelivat. Ihminen kaipaa tunnetta turvallisuudesta, ehkä illuusiota, jonka on joskus kokenut. Iän myötä huomaamme, ettemme voikaan luottaa siihen, että vanhuutemme tulee olemaan vailla huolia. Anneli valotti myös tarinaa Kuningas Oidipuksesta, jossa poika tappaa isänsä ja nai äitinsä. Siitä pääsimme sukupolvien väliseen ristiriitaan. Nuoremmat toivovat vanhemman sukupolven väistyvän tieltään ja vanhemmat tuntevat olonsa uhatuiksi, kun nuoremmat haluavat korvata heidät. Ja kuitenkin sukupolvien välillä vallitsee myös syvä kiintymys ja rakkaus.

Joulukuussa tapaamme Musiikkitalossa lauantaina 10. päivänä. Koska Pikku Joulua vietämme tammikuussa, skoolaamme glögillä tämänvuoden viimeisessä tapaamisessa.

Opintopiiri

Opintopiiri kokoontuu silloin, kun halutaan tavata joku kiinnostava henkilö tai keskustella tärkeästä aiheesta.
Tapaamiset Musiikkitalon kahvilassa.

Yhteyshenkilö: Sirkku Kuusava, sirkku.kuusava@yahoo.com

UKI –uusi kirjallisuuspiiri

Ryhmä perustettiin tammikuussa 2014. Kokoonkutsuja ja muistiinmerkitsijä on Reeta Salmi.
Kokoontumisaika on joka kuukauden ensimmäinen tiistai klo 14.
Paikkana Cafe Veranda, Finlandiatalossa, Töölönlahden puolelta sisään.
Kirjojen valintakriteerinä ’kaunokirjallisuus’ ja ’jokin palkinto’.
Yhteyshenkilö: rekylsal@gmail.co

Tämän vuoden helmikuun 7. päivän tapaamisesta puheenjohtajan yhteenveto:

Kiitos tämänpäiväisestä vilkkaasta keskustelusta 7 hengen voimin. Loistava ystäväni sai tasaisen keskiverron verran pisteitä, 6 kahdeksikkoa ja yksi 8.5. Ei siis loistoelämystä jos ei sitten ihan perimmäistä pettymystäkään. Miten sarja jatkuu, jää jokaisen oman kiinnostuksen ja lukemisinnon varaan.
img_1067
Kuvan kirjallisuuden ystävät (al.vas) Reeta, Annikki, Sinikka, Vuokko, Ulla, Tarja ja Sirkku
Maaliskuun kirjana on Helena Ruuskan elämäkerta Eeva Joenpellosta. Päivä on 7.3. 
Seuraavissta luettavista keskusteltiin laajalti ja poukahdellen, mutta päädyttiin kuitenkin ehdottamaan huhtikuun 4. päivälle Elina Hirvosen ’Kauimpana kuolemasta’ ja toukokuun 2. päivälle Herman Kochin ’Illallinen’.
Mainittiin esim. Kerstin Ekmanin ’Tapahtui veden äärellä’ (jopa E Tuomiojan suosittelema…), Camus: Rutto, Aittokosken Narrien laiva ja uudempi Kuolemantanssi. Vanhemmista ehdotuksista mainittakoon Mantel: Susipalatsi, Rytisalo: Lempi. Wreden Roomalainen leijona jätettiin toistaiseksi listalta pois. Näitä ja muita jokainen miettiköön tuleviksi ehdotuksiksi!
Reeta
Mainokset