Tukholman risteilylle kannattaa lähteä maanantaina. Kaikkialla on tilaa, ei jonotusta, ei häiriköitä. Silja Serenadin promenadilla kävelee lähinnä senioreita; pariskuntia ja naisryhmiä, joitakin perheitä. Ystävällinen tarjoilija houkuttelee ohikulkijoita kuohuviinille, hinta kaksi euroa. Kuulutuksessa ilmoitetaan, että laivan matkustajat kuuluvat kahteenkymmeneenneljään eri kansallisuuteen.

Mitä tehdä Tukholmassa, kun aikaa on kuusi tuntia ?

Hesarissa olleen Tukholman taidenäyttelykatsauksen innoittamana olemme päättäneet tutustua ruotsalaiseen taiteeseen. Nousemme satamassa bussiin nro 76 ja ajamme Djurgårdenin sillan kupeeseen. Pakkasta on viisi astetta, pilvipeite repeilee ja pilvien raosta pilkottaa heleän sininen taivas. Reipas reilun puolen tunnin kävely Waldemarsuddeniin rantoja pitkin tekee hyvää. (Raitiovaunullakin pääsisi). Waldemarsudden on prinssi Eugenin, kuningas Oscar II:n nuorimman veljen Tukholman keskustaan suuntautuvalle niemelle rakennuttama (kesäisin upean) puutarhan ympäröimä huvila. Huvila alkuperäisine kalusteineen, taideteoksineen ja hienoine kukka-asetelmineen, amarylliksia ja hyasintteja, henkii porvariston hillittyä charmia. Suurista ikkunoista avautuu upea panoraama kohti Tukholman keskustaa. Prinssi Eugen oli taiteilija, taiteen keräilijä, yhteiskuntaa ja aikaansa seuraava ihminen.  Pysyvän kokoelman lisäksi esillä on kaksi vaihtuvaa näyttelyä, 1900-luvun salonkitaidetta sekä Cecilia Edefalkin retrospektiivi. Edefalk on Ruotsin merkittävimpiä taiteilijoita taidemaalari, kuvanveistäjä ja valokuvaaja. Esillä on teoksia 1970-luvulta nykypäivään. Jokaisessa huoneessa on oma tunnelmansa, teokset toistavat usein samaa motiivia. Monet maalaukset esittävät lähes aineettomia, läpikuultavia pintoja, joihin henkilöhahmot sulautuvat.

Jatkamme kävellen kohti Djurgårdenin itäpäätä, jossa sijaitsee toinen kohteemme Thielska galleriet. Se on samantapainen kotigalleria kun Waldemarsudden. Kotigallerioiden viehätys on siinä, että taiteen keräilijä on hankkinut rajatun, mieltymystensä mukaisen kokoelman ja sijoittanut ne kotiinsa siten, että ympäristö ja taide sulautuvat persoonalliseksi kokonaisuudeksi. Thielska gallerietissa on pohjoismaista taidetta, tosin ei yhtään suomalaisen taiteilijan teosta. Esim. Edvard Munchia oli koko huoneellinen. Ernst Thiel oli aikoinaan Ruotsin rikkaimpia pankki- ja finanssimiehiä. Menetettyään omaisuutensa pörssiromahduksessa hän joutui myymään huvilan kalusteineen ja taideteoksineen Ruotsin valtioille. Vaihtuvana näyttelynä oli tekstiilitaiteen uudistajan Maria Adelcreutzin hieno näyttely. Teosten motiivit ulottuvat kansainvälistä solidaarisuuttaa edustavista 1970-luvun töistä luontoaiheisiin. Uskomatonta miten erilaisia vaikutelmia kuvakudoksilla voi saada aikaan. Galleriassa on myös lounaskahvila, joka näytti olevan erityisesti senioreiden suosiossa. Ainakin katkarapuvoileivät olivat maukkaita.

Galleriasta pääsee bussilla suoraan Tukholman keskustaan, jossa ennättää vielä käydä yhdessä näyttelyssä tai vaikka shoppailemassa ennen kuin on aika hypätä bussiin tai metroon ja kiirehtää laivalle. Siellä voi keskittyä aineellisimpiin nautintoihin ravintolapöydän ääressä.

Riitta Jalkanen