Tuntuipa mukavalta, kun ohjaaja Kaisa Korhonen totesi ensi sanoikseen, että voi, kuinka teitä on paljon!

Yhdistyksemme oli kutsunut Korhosen kertomaan Kirjasto Kymppiin ohjaamastaan Minna Canth -näytelmästä. Hän aloitti esityksensä aika kaukaa, ajalta, jolloin hän toimi Teatterikorkeakoulun professorina. Joku miesopiskelija oli innostunut Canthista ja sai muutkin mukaan. Päätettiin lähteä Kuopioon lukemaan Minnan tekstejä ja ehkä esittämään pätkiä hänen näytelmistään. Kuopiossa heitä ei hyväksytty missään, ei ostoskeskuksen edessä, ei läpikulkutunnelissa eikä teatterin lähellä. Aina löytyi syitä, miksi he eivät saaneet esiintyä. Lopulta selvisi, etteivät kuopiolaiset olleet innostuneita Minna Canthista eikä etenkään helsinkiläisten esittämänä.

Vastustus oli niin ankaraa, että Kaisa Korhonen päätti tehdä jotain. Nyt se jotain on esillä Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä.

Yleisö kyseli tuotannon vaiheista ja Korhonen innostui vastaamaan. Näytelmän loppukohtaus oli herättänyt ihmetystä. Kaisa Korhonen sanoi, että aluksi hänkin ihmetteli käsikirjoittajan ratkaisua. Nyt hän on täysillä sen takana. Lokki -kohtauksessa ilmenee kaikki Canth-näytelmän teemat ja samalla se kertoo, kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa suomalainen teatteri on venäläiselle teatteritaiteelle.

Kaisa Korhonen innostui myös puhumaan ihmisen tarpeesta tulla nähdyksi. Hän muistaa, kuinka 15-vuoden iässä itse koki tulleensa nähdyksi. Se kokemus on ratkaiseva hänen elämässään. Hänelle tuli tunne, että minähän osaan! (SK)