Anneli Larmo kertoi viehättävän tarinan omasta lapsuudestaan:

-Kun ajattelen omaa lapsuuttani, ajattelen aikaa ennen kouluikää. Perheemme asui äidin vanhempien kanssa samassa suuressa asunnossa. Koti oli Turun Veistämöntorilla. Lähellä oli Kakola, Creichton-Vulkanin telakka, Turun sähkölaitos ja Turun linna. Isoisälläni, Muffalla, oli jo ennen itsenäisyyttä perustettu parturiiike juuri Veistämöntorilla, Linnankatu 64. Siellä hän oli aloittanut leikkaamalla venäläisupseerteitten  pystytukkia. Turun linna toimi ennen itsenäisyyttä venäläisten  kasarmina. Myöhemmin asiakkaita  tuli telakalta, Kakolasta ja sähkölaitokselta. Liike oli siis varsin hyvällä paikalla. Siinä se on vieläkin, vaikka tietysti eri omistajalla. Lapsuuttani määritteli tuo parturiliike työntekijöineen. Toki siellä tehtiin permanenttejakin ja minullakin oli ensimmäiset kiharat muuten piikkisuorassa tukassa jo  4-vuotiaana.

-Mummu puolestaan toi elämääni ompeluseuratädit ja serviettinyytit. Niissä tuotiin ja vietiin pikkuleipiä ja muita leivonnaisia lapsille. Aika isovanhempien luona oli rikasta ja hauskaa meille lapsille. Väkeä oli paljon, koska liikkeen pitämiseen ja talouden hoitoon tarvittiin ihmisiä. Äiti toki toivoi pääsevänsä omaan kotiin, minne sitten muutimmekin, kun olin ensimmäisellä luokalla. Samana vuonna Mummu sairasti vakavasti ja elämä muuttui, kertoo Anneli

 -Pakkarinmäen, Veistämöntorin, köysitehtaan ja Turun linnan seudut herättävät  edelleen paljon muistoja. Siellä veljeni ja minä  kuljimme isän kanssa, kun äiti ja mummu valmistivat sunnuntailounasta ja Muffa teki leikatuista hiuksista peruukkeja vastaperustettuun parturiammattikouluuun. Peruukeilla  opiskelijat harjoittelivat leikkaamaan hiuksia ennen kuin saivat oikeita päitä leikattavaksi.

-Tästä tuli  pitkä selostus, mutta toivon, että itse kukin muistelisi omaa lapsuuttaan tai menneitä aikoja  jaettavaksi ensi lauantaina muitten kanssa.

Tervetuloa. Anneli